1.1.2017

Sata päivää - hyvää uutta vuotta 2017

Blogin laskurissa on tänään jäljellä 100 päivää, postauksen ilmestyessä hiukan allekin.

Sattuma sinänsä, että blogin 100 päivää jäljellä osui vuoden 2017 ensimmäiseen päivään - 100 vuotta täyttävän Suomen juhlavuoden ensimmäiseen päivään. Toisaalta se ei välttämättä silti ole sattuma. Onko sattumaa edes olemassa?

Ehkä meidän pitäisi olla juhlamielellä täällä läntisessä Suomessakin, mutta se on vaikeaa. Ihan rehellisesti sanottuna se on vaikeaa.

Melu ja infraääni tunkeutuivat koteihimme kaikki joulun pyhät, välipäivät ja uudenvuoden aaton ja tunkeutuvat yhä, uudenvuodenpäivänä. Tuulivoimayhtiöiltä pyydettyä joulurauhaa ei tänne annettu. Pohjois-Pohjanmaakaan ei sitä saanut, tuskin mikään muukaan paikkakunta, jonne tuulivoima on lonkeronsa ulottanut.

Olisiko joulurauha ollut liikaa pyydetty?


Vaikka täällä kuinka pitäisi olla juhlamielellä, väistämättä tulee mieleen, mitä muuta sata päivää tarkoittaa.

Vuosina 1939-1940 käyty talvisota kesti 105 päivää. Se alkoi ilman sodanjulistusta, mutta päättyi selvästi rauhansopimukseen. Sota käytiin vaikeissa olosuhteissa talvella, läsnä oli kuuluisa talvisodan henki ja jälkeen päin puhuttiin myös talvisodan ihmeestä.

Olkoon sodan lopputulokselle olemassa niin rationaaliset syyt kuin historioitsijat haluavat, talvisota toi silti "esille kansakunnan henkisten voimavarojen merkityksen sodankäynnissä". Ihmeitä tapahtuu, tieteestä ja epäuskosta huolimatta.

Ilman käsittämätöntä henkistä kanttia mekään emme olisi jaksaneet kotejamme puolustaa. Tähän ei tosin olisi ikinä luullut joutuvansa, 2010-luvun Suomessa. Ilman sodanjulistusta alkanut tilanne on kuitenkin päällä. Toivottavasti seuraavien 100 päivän aikana se on ohi, selvästi ja virallisten tahojen tiedottamana.

Uskon vahvistukseksi korinttilaiskirjeestä: "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut".

Hyvää uutta vuotta ja sen sataa seuraavaa päivää. Me emme ole maahan kukistetut.


Lue lisää:

http://raamattu.fi/1933,38/2Kor.4.html

Alempi kuva Pixabay.com.

1 kommentti:

  1. Kiitos tämän tekstin ajatuksista nimeltä mainitsemattomalle kirjoittajalle, joka on rohkeasti puolustanut omaa palaansa Pohjanmaasta!

    VastaaPoista

Tämä blogi on tehty Santavuoren muistoksi, joten muista asiaankuuluva kunnioitus. Vain asialliset viestit julkaistaan.