Maailmanloppu ovella?

Kauppalehden uutisen mukaan "maailman kuuluisin fyysikko Stephen Hawking on menettänyt lopullisesti uskonsa siihen, että ihmiskunta voisi pelastua itse aiheuttamastaan katastrofista."

Jutussa ei puhuta tuulivoimasta, enkä ole selvittänyt fyysikon kantaa aiheeseen. Hawking on joka tapauksessa huolissaan ihmiskunnan tulevaisuudesta - ihmisen itsensä aiheuttamana.

Jaan hänen huolensa.

Mutta mitä tehdään, jos maailmanloppu on ovella?

Kaadetaanko puu vai istutetaanko se?
Aiheutetaanko lintukuolemia vai suojellaanko lajeja?
Tuhotaanko monimuotoisuutta vai säilytetäänkö sitä?
Altistetaanko maa eroosiolle vai yritetäänkö estää sen kuivuminen?
Lisätäänkö teknologiaa ja vauhtia talouden rattaisiin vai säästetäänkö kulutuksessa?

Viime kädessä kyse on yksinkertaisista valinnoista. Säilytetäänkö vai tuhotaanko?


Lue lisää:

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/maailman-tunnetuin-fyysikko-laski-ihmiskunnan-elinvuodet--eika-niita-ole-paljon/KAWnwVpa

25.000 käyntiä, jäljellä 150 päivää

Saa nähdä, riittääkö blogin 150 päivää tuulivoimasotkun selvittämiseen. Tuulivoima on aiheuttanut jo nyt monenlaisia maailmanloppuja, niin luonnolle, eläimille ja ihmisten tulevaisuudensuunnitelmille kuin joidenkin asukkaiden terveydelle.

Tällaista ei olisi ikinä osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi hyvinvointi-Suomessa, sivistyneellä 2000-luvulla. Oikeusvaltiossa, jonka luulisi noudattavan säädettyjä lakeja, lähtien nyt vaikka perustuslaista tai ympäristönsuojelulaista.

Kaiken tämän keskellä on pitänyt yrittää pitää kiinni normaalista arjesta: käydä töissä, maksaa veroja, huolehtia perheestä.

Mutta miksi pitää kiinni näistä, jos yhteiskunta lyö koko ajan vastaan, sallii tuulivoimalamelun ja -infraäänen sairastuttavan asukkaita, meitä jotka olemme olleet täällä vuosia, jopa vuosikymmeniä ennen tuulivoimaloita? Puuttumatta tähän tai kieltämällä koko ongelman? Miksi?

Kuinka pitkälle pitää mennä? Odotetaanko 100 %:n kuolleisuutta, ennen kuin "uskotaan", että melu, unettomuus ja infraääni vaikutuksineen sairastuttaa?

Ikään kuin tämä olisi uskonasia! Ei ole uskomisesta kiinni, että oireita tulee ihmisille, joilla ei ole mitään kantaa koko tuulivoimaan. Tai vauvoille ja pienille lapsille. Tai eläimille.

Kiitos, että seuraatte blogia, 25.000 käyntiä ei ole ihan vähän. Kiitos, että jaatte tietoa, jotta ihmiset tajuaisivat, miten meiltä viedään kaikki, jos annamme sen tapahtua.

Jatketaan taistelua, hyvien asioiden puolesta.

11.11.2016.

Monimuotoisuuden tuho

Törmäsin netissä Elizabeth Kolbertin kirjan Kuudes sukupuutto esittelyyn. Kirja kertoo Maa-planeetan rakennemuutoksesta, siitä miten ihminen yrittää aikakaudellaan kaikin voimin tuhota ympäristön monimuotoisuuden - nopeammin kuin koskaan aiemmin.

Lajien joukkotuho käynnistyy, kun elinympäristön muutos on niin nopea, että eliöt ja ekosysteemit eivät pysy sen tahdissa. Mutta tuholla on hintansa: se tulee todennäköisesti koitumaan ihmislajin kohtaloksi.

Kirja vie lukijansa Panamaan, jossa käydään taistelua sammakoiden sukupuuttoa vastaan, Newfoundlandiin, jossa ihminen tappoi siivettömätruokit sukupuuttoon ja Brasilian sademetsiin, jossa metsäympäristön pirstaloitumista on tutkittu jo kolmekymmentä vuotta. Kirjaesittelyn mukaan koetta on sanottu jopa maailman tärkeimmäksi ekologiseksi kokeeksi. Se on osoittanut, että lajien monimuotoisuus vähenee varmasti ja nopeasti pirstaloituneessa metsässä.

Mitä kokeita! Onko näihin todella varaa myös Suomessa?

Tuulivoimarakentaminen tarkoittaa luonnolle metsän kaatamista sähkönsiirto- ja tielinjojen, risteyksien ja kokoonpanoalueiden sekä tuulivoimaloiden ja sähköasemien alta - unohtamatta maanlouhinta- ja siirtotöitä.

Santavuorella se on tarkoittanut noin 50 metriä leveitä tielinjoja, parin hehtaarin kokoista sepelikenttää sähköasemaa varten ja noin 3 hehtaarin aukkoja per voimala ja 5 ha:n murskelouhosta. Karkeastikin laskien siis ainakin 58 hehtaaria luonnosta tyhjää, kuollutta aluetta, vaikka sähkö- ja tielinjoja ei laskettaisi mukaan.

Käytännössä tuho luonnolle on paljon isompi, koska tyhjäksi kalutut alueet ovat pirstaloineet metsän ja tappaneet myös väliin jäävän luonnon monimuotoisuuden. Tuulivoiman tähden!

Rauha meni - tuulivoimarakentamisen tähden

Santavuori luontoarvoineen on ollut tärkeä virkistysalue niin ilmajokisille, kurikkalaisille kuin monille muillekin ympäri maakuntaa. Asukkailleen se on ollut rauhallinen sivukylä keskellä luontoa, josta on auennut hienot maisemat Koskenkorvan ja Kurikan keskustan suuntaan - poikkeukselliset tasaisessa pohjalaismaisemassa.

Viime keväänä alkoi jatkuva melu ja liikenteen häiriö. Entinen maa- ja metsätalousalue muuttui Ilmajoen kunnan tahdosta teollisuusalueeksi. Rakentamisen aloittaminen merkitsi maailmanloppua rauhalle.

Pelkkä perustusten valu 17 tuulivoimalalle kesti toukokuussa noin 12 tuntia. Betonikuljetuksia työmaalle oli noin 1500. Ilmajoen-Seinäjoen suunnasta valuaikana vastaantulleiden betoniautojen virta oli jatkuva. Häirintä jatkui kesäkuussa maanrakennustöiden muodossa.

Minne unohtuivat asukkaiden oikeudet omaan elinympäristöönsä?


Lisätietoja:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/tuulivoiman-rakentaminen-vei-rauhan-1.120257

Video: Kai Ylikoski

https://www.youtube.com/watch?v=l5SVlb3uOgQ&index=8&list=PLq-rDUefJ0TR8zelpbgQWYRh0dehoJ2WW

404 päivää maailmanloppuun

Enää 402 päivää maailmanloppuun Santavuoren ympärillä asuville, koulua käyville ja työtä tekeville - ehkä hiukan vähemmän, ehkä enemmän.

Mitä tehdä, missä asua ja elää sen jälkeen, jos se Kurikassa tai Ilmajoella on mahdotonta?