19.4.2019

Miksi minut hylkäsit?

Pitkäperjantain Raamatun tekstit tuntuvat puhuvan suoraan niistä, jotka kärsivät nyky-yhteiskunnan vääryyksistä.

"Minä olen maan mato, en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
   Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
   pudistavat päätään ja ivaavat minua:
”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
 Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!” 
   

Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta   
ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
 sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.   
   Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä
   eikä kukaan minua auta. 
 Sonnien laumat piirittävät minua, 
 villit Basanin härät minut saartavat, 
  kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, 
   kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan. 
Voimani valuu maahan kuin vesi, 
luuni irtoavat toisistaan. 
  Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, 
   se sulaa rinnassani. 
Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, 
kieleni on tarttunut kitalakeen. 
 Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! 
  Koirien lauma saartaa minut, 
   minut ympäröi vihamiesten piiri. 
Käteni ja jalkani ovat runnellut, 
 ruumiini luut näkyvät kaikki. 
  Ilkkuen he katsovat minuun, 
jakavat vaatteeni keskenään 
   ja heittävät puvustani arpaa. 
 Herra, älä ole niin kaukana! 
 Anna minulle voimaa, riennä avuksi!" 

 Ps. 22: 7-20

Mitä muuta täälläkään, jatkuvan melun ja infraäänipommituksen alla, voi pyytää? Älä ole niin kaukana, anna minulle voimaa, riennä avuksi!


Lue lisää:

http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0038#psalm_a


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä blogi on tehty Santavuoren muistoksi, joten muista asiaankuuluva kunnioitus. Vain asialliset viestit julkaistaan.