Isot Niilot ja pikku Niilot

Tuulivoima-alaa seuratessa on tullut mieleen monet tarinat, joita koulussa aikoinaan luettiin. Yksi niistä oli Hans Christian Andersenin satu isosta Niilosta ja pikku Niilosta. Sehän menee kuta kuinkin seuraavasti:

Isolla Niilolla on neljä hevosta, pikku Niilolla yksi ainoa. Pikku Niilo saa kuitenkin kyntää pellolla kaikilla viidellä hevosella ja hän leuhkii ohikulkijoille olevansa hevosten omistaja. Tästä iso Niilo suuttuu, tulee talosta kirves kourassaan ja lyö pikku Niilon hevosen kerralla kuoliaaksi.

Pikku Niilon ei auta kuin lähteä myymään hevosensa nahkaa. Hän näkee talonpojan vaimon syömässä paistia vieraan herran kanssa. Talon isäntä saapuu kotiinsa odotettua aiemmin, joten emäntä piilottaa paistin uuniin ja vieraan miehen kirstuun, ja tarjoaa miehelleen puuroa. Mutta pikku Niilo tietää emännän salaisuuden ja väittää hevosennahkan säkissään olevan taikuri, joka on taikonut uuniin paistin. Sitten hän väittää taikurinsa kertoneen, että kirstussa on piru. Isäntä katsoo kirstuun ja näkee siellä vaimonsa rakastajan, jota luulee piruksi. Isäntä ostaa hevosennahan säkillisellä kultaa ja käskee pikku Niilon heittää piru kirstuineen jokeen. Kirstussa oleva herra lupaa pikku Niilolle säkillisen kultaa, jos tämä päästää hänet ulos.

Pikku Niilo menee kotiin ja kertoo isolle Niilolle saaneensa hevosennahasta kaksi säkillistä kultaa, jolloin iso Niilo menee ja hakkaa kirveellä kaikki omat hevosensa kuoliaiksi ja lähtee myymään niiden nahkoja. Kun iso Niilo ei saa hevostensa nahkoja myytyä, hän suuttuu pikku Niilolle, survoo tämän säkkiin ja uhkaa hukuttaa. Matkalla joelle iso Niilo poikkeaa oluelle, jolloin paikalle sattunut lammaspaimen päästää pikku Niilon säkistä pois. Pikku Niilo laittaa säkkiin tilalleen kiven ja lupaa paimentaa lampaita sillä aikaa, kun paimen käy oluella.

Iso Niilo heittää kivisäkin jokeen. Myöhemmin pikku Niilo tulee häntä vastaan lammaslauman kanssa ja kertoo saaneensa lampaat joen haltiattarelta. Iso Niilo juoksee joelle, sitoo vyötäisilleen köyden painoineen ja loikkaa veteen tavoittaakseen joen haltiattaren, jotta voisi pyytää tältä muutaman lampaan. Mutta iso Niilo vajoaa joen pohjalle, eikä kukaan näe häntä sen koommin.

Kuvituskuva, jonka hevoset ja maisema eivät liity juttuun.

Sadussa paha sai tavallaan palkkansa, mutta kumpi siinä oikeastaan olikaan paha? Ja mitä muuta tapahtui?

Mitä jos sijoitetaan hevosten tilalle metsä? Toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. Tai hevosennahan tilalle vuokrasopimus?

Hevosten tappaminen ei tuonut onnea - no pikku Niilo sai kyllä rahaa, mutta myös ison Niilon vihat ja hevonen pysyi ihan yhtä kuolleena kuin aiemminkin. Raha ei tuonut onnea, mutta sen sijaan pikku Niilo oppi vetämään isoa Niiloa nenästä. Tämä oli hyväuskoinen hölmö, joka uskoi kaiken kyseenalaistamatta ja teki sokeasti sen, mitä pikku Niilo keksi hänelle syöttää.

Loppu onkin hetken kuluttua historiaa. Ja ei - en ole vahingoniloinen, olen vain pahoillani nykyelämän isojen Niilojen ja kaikkien sivullisten, oikeuslaitoksen mielestä ei-asianosaisten, puolesta.