13.4.2016

Kuinka suuri katastrofi tarvitaan?

Santavuoren tuhoa seuratessa olen miettinyt viime viikkoina, kuinka suuri katastrofi tarvitaan, ennen kuin päättäjät havahtuvat siihen, mitä tapahtuu.

Riittääkö, että tuulivoimaloiden lähialueiden asukkaista yöunensa menettävät ne, joiden koti sattuu sijaitsemaan melun ja vallitsevien tuulensuuntien suhteen "suotuisella" alueella? Tuulivoimamelusta kärsivien määrä vaihdellee noin 10-30 prosenttiin asukkaita (mikäli muistan lukemiani juttuja ja lähteitä oikein) ja oletettavasti puhutaan ihmisistä, jotka asuvat korkeintaan muutamien kilometrien päässä voimaloista. Havainnollistettuna kullakin tuulivoimaloita rakentaneella paikkakunnalla niiden vaikutuspiiriin joutuneista joka kymmenes tai kolme kymmenestä ei saa nukuttua kunnolla tuulivoimaloiden vuoksi.

Tai riittääkö, jos muutamat kymmenet perheet Suomessa ovat jo joutuneet muuttamaan pois kodeistaan? Perheessä lie keskimäärin vajaa kaksi lasta, joten esimerkiksi 60 perhettä tarkoittaisi noin 240 ihmistä. Määrä voi toki olla paljon suurempikin ja esimerkiksi Raahen seudulla perheissä lie keskimääräistä useampia lapsia. Onko se riittävä määrä tuulivoimapakolaisia? Entä jos määrä esimerkiksi viisinkertaistuu?

Vai riittääkö, jos kullakin tuulivoimalapaikkakunnalla kiinteistöt menettävät rakennusoikeutensa noin 600 metrin säteellä hankealueesta? Se tarkoittaa monilla paikkakunnilla useita kymmeniä kiinteistöjä, koteja, yrityksiä ja niin edelleen.

Vai onko riittävää, jos kiinteistöt menettävät arvonsa kilometrien säteellä tuulivoimala-alueesta? Tämä tarkoittaa vähintään satoja kiinteistöjä kuntaa kohti eli Suomen tasolla puhutaan jo tuhansista kiinteistöistä. Onko se riittävä määrä?

Vai tarvitaanko oikein iso katastrofi? Kolmasosa Suomen pinta-alasta infraäänelle viemään ihmisten terveyden?


Moni muistaa talidomidikatastrofin 1960-luvun alussa, hieman yli 50 vuotta sitten. Millainen määrä oli riittävä herättämään päättäjät?

Lääkettä valmistettiin ensimmäisen kerran silloisessa Länsi-Saksassa 1950-luvun alussa. Myyntiluvan se sai vuonna 1957. Suomessa lääkettä myytiin loppuvuodesta 1959 alkaen hieman yli kaksi vuotta. Voi siis ajatella katastrofin alkaneen vuoden 1957 lopussa.

Mutta millainen määrä oli riittävä katastrofiksi? Kymmenen, sata, tuhat, 10.000 vai 100.000?

Lääkkeen vammauttamia lapsia syntyi 46 maassa. Suomessa lääkkeen vammauttamina syntyi parikymmentä lasta. Kaikkiaan arviolta kymmenen tuhatta lasta eri puolilla maailmaa syntyi lääkkeen vuoksi vammaisina, jotkut lähteet puhuvat tosin vielä isommista määristä Saksan ja Japanin osalta. Joka tapauksessa huhut sikiövaurioiden syystä velloivat ensin ympäri maailmaa, kunnes lopulta vuonna 1961 keksittiin, että niiden aiheuttajana oli muutamaa vuotta aiemmin markkinoille ilmestynyt rauhoittava lääke: talidomidi, joka sitten vedettiin markkinoilta.

Jälkiviisaana voisi sanoa, että jos Suomi olisi reagoinut huhuvaiheessa, talidomidikatastrofi olisi ollut täällä vältettävissä. Yksikin lääkkeen tai tuulivoiman uhri on liikaa. Mutta miksi minusta tuntuu, että ihmiset olivat 50 vuotta sitten kuitenkin viisaampia kuin nyt?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä blogi on tehty Santavuoren muistoksi, joten muista asiaankuuluva kunnioitus. Vain asialliset viestit julkaistaan.