Korkealta ja kovaa

Santavuorta koskevan tuulivoimahankkeen YVA-selostus vuodelta 2010 toteaa, että "hankealueelle ei sijoitu vakituista tai loma-asutusta." Sen ulkopuolella sijaitsevat asutuksen lisäksi taajamat ja maatalouden tärkeät alueet. Tuulivoimala-alueen "suorat tai välilliset vaikutukset eivät ulotu näille alueille."

Aivan tosissaanko tällaisia kirjoitetaan hankepapereihin?!

Santavuoren korkein kohta on noin 145 metriä merenpinnan yläpuolella ja noin 80 metriä lähiympäristöään korkeammalla. Kurikan kirkko sijaitsee vain 54 metriä merenpinnan yläpuolella. Kun tähän korkeuseroon lisätään voimaloiden korkeus, jo järki sanoo, että ne tulevat sekä näkymään että kuulumaan kauas.

Koskenkorvan asutus myötäilee tiiviisti alueen harjumuodostelmaa, selänteiden reunoja sekä tiestöä Ilmajoen keskustan ja Kurikan suuntaan. Kurikan puolen asutus sijoittuu Santavuoren ympäristön sekä kantatie 67:n ja valtatie 3:n väliin nauhamaisena. Kolmostien ja Kyrönjoen välissä se jatkuu teitä seuraillen, maaston laskiessa kohti jokiuomaa ja laakson pohjalla sijaitsevaa Kurikan keskustaa.

YVA-selostuksen mukaan eniten vakituista asutusta hankealueen läheisyydessä on Latva- ja Postitien varrella sekä Varpahaiskylän- ja Koskenkorvantiellä ja Meskaasentien varrella. Ilmajoen hyväksymässä kaavassa lähin tuulivoimala on ilmeisesti vain noin 1,5 kilometrin etäisyydellä vakituisessa käytössä olevasta asuinrakennuksesta - jonkun kodista.

Kartta puhuu kuitenkin vielä karumpaa kieltä. Noin 5 km:n rinkula hankealueen ympärillä ulottuu Kurikan kirkkoon asti. Sen sisälle jää runsaasti ihmisten koteja, kouluja, maatiloja ja muita työpaikkoja kaikkialla hankealueen ympärillä. Jo näkymävaikutukset ulottuvat tietenkin pidemmälle, mutta ei ole sanottua, että edes melu tai infraääni pysähtyy tähän.

Katastrofin kauttako tässä on pakko mennä?


Kartta Kurikka-Ilmajoki. Maanmittauslaitos, Maastokarttarasteri (1:100 000) 02/2016. Creative Commons Nimeä 4.0 kansainvälinen -lisenssi.