Pääsiäisaamun ilo oli tänä pääsiäisenä melkoista murhetta. Monelle aamun ensimmäinen uutinen oli kirkkopalo Pohjois-Pohjanmaalla.
Ylivieskan yli 200 vuotta vanha puukirkko paloi tuhotyön seurauksena perustuksiaan myöten. Kirkko oli maamerkki ja monen kotikirkko. Ylivieskalaisten lisäksi moni muukin on järkyttynyt.
Ihmisille eri puolilla Suomea järkytyksiä on aiheuttanut ja aiheuttaa yhä tuulivoimakaavoitus. Sitä ei voi verrata suoraan kirkon tuhopolttoon, mutta periaate on silti sama: tuhotaan vanha, se mikä on arvokasta ja pyhää - tuhotaan se niin perusteellisesti, ettei sitä voi mitenkään korjata.
Kulttuuri- tai luonnonhistoriallisten alueiden kaavoitus tuulivoimalle tehdään näennäisen laillisesti, poliittisten päätösten mahdollistamana. Oikeita päätöksistä ei kuitenkaan eettisesti saada. Jumala käski viljelyn lisäksi myös varjella, joten Hän tuskin siunaa tuhoavia töitä.
Vai miltä kuulostavat esimerkiksi seuraavat tuulivoimalle "soveltuvat alueet"?
Kaavoitetaan tuulivoimaloita Pohjois-Euroopan vanhimman tunnetun ihmisten asuinpaikan ja Länsi-Suomen komeimman, valtakunnallisesti arvokkaan pirunpellon ympärille.
Kaavoitetaan tuulivoimaloita alueille, jotka tulee säilyttää erittäin uhanalaisen luontotyyppinsä vuoksi rakentamattomina. Kaavoitetaan tuulivoimaloita suojelualueiden, kuten kunnan tärkeimmän vanhan metsän, aarniometsän, kupeeseen.
Kaavoitetaan tuulivoimaloita muinaisvuorten retkeilyreitistöön ja maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan. Kaavoitetaan tuulivoimaloita maakunnassa geologisesti ja maisemallisesti merkittävän, valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen - Santavuoren - kylkeen.
Eikö mikään ole enää pyhää? Vastaavia esimerkkejä voisi luetella lukemattomia eri puolilta Suomea.
Santavuorelle oli noussut pääsiäislauantaiksi viides risti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä blogi on tehty Santavuoren muistoksi, joten muista asiaankuuluva kunnioitus. Vain asialliset viestit julkaistaan.