18.11.2018

Kirkkoa ja arvoja puolustamaan

Seurakuntavaalien 2018 vaalipäivä on tänään sunnuntaina 18.11.2018. Jos et ole menossa äänestämään, kannattaa lukea seuraava ja miettiä toisenkin kerran.

Arto Luukkanen kirjoittaa verkkolehti Nykysuomessa aiheesta otsikolla "Kaappaus". Hän kertoo joskus lounastaessaan lukevansa Voima-lehteä, se kun auttaa ruuansulatusta nauruhermoja kutkuttamalla.

Tällä kertaa häntä ei naurattanut.

"Luin 'Kirkkovaltuustot haltuun' artikkelia (Voima 9/2018) [...]", Luukkanen kirjoittaa ja jatkaa:


"Syy siihen miksi hymy hyytyi, oli siinä, että [...] artikkelissa suositeltiin kirkon kaappaamista. Nyt olisi kuulemma 'aika vallata seurakunnat'. Tulkaa kaikki-liikkeen tärkeimpänä tavoitteena on kuulemma samaa sukupuolta olevien parien hyväksyminen kirkoissa. [...]

On tietenkin täysin laillista pyrkiä vaikuttamaan kirkossa. Pienikin joukko [...] voi [...] kaapata vallan seurakunnassa sillä [...] äänestysprosentti on alhainen. Mutta onko se kristillisen moraalin ja opetusten mukaista? Onko se evankeliumin arvon mukaista toimintaa? [...]

Näyttää siltä, että [...] tarkoituksena on tehdä jonkinlainen vallankumous kirkossa. [...] kaapata kirkolliskokous. Viimeinen kirkolliskokous ei hyväksynyt samaa sukupuolta edustavien parien vihkimistä – ei vaikka siellä juntattiin oikein tosi mielessä. 

Kirkkohistorioitsijana ajatus kirkon kaappaamisesta ei ole uusi. Harhaopit ovat kyenneet valtaamaan isojakin kirkko-organisaatioita itselleen uskottelemalla, että niillä on 'tosi tieto' tai 'todellinen evankeliumi'. 

Heresian luonteeseen on kuulunut jo alusta lähtien se ajatus, että harvat ja valitut ymmärtävät asiat paremmin ja että heidän pitää johtaa hitaita. [...] 

Kirkollisvaalien koko teema näyttää olevan juuri se, että nyt konservatiiviset voimat työnnetään syrjään [...]." 

Sitten Luukkasta alkoi kuitenkin taas hymyilyttää. Vasemmiston kuplasta ei ole ennenkään tehty vallankumousta, vaikka Luojan luomiahan äärianarkistitkin ovat. Hänen mukaansa meidän ei tarvitse huolehtia siitä, miten Jumala tekee työtään.

Klikkaa kuvasta vaalikoneeseen.

Miksikö tämä teksti on tässä blogissa?

Voima-lehden artikkeli ei ole sattumaa, se ei ole mikään yksittäinen tapahtuma, vaan osa tiettyä kuviota.

Biologisen sukupuolen ja Raamatun opetuksen murentaminen, samoin kuin ilmastonmuutoksella pelottelu ja muun muassa tuulivoiman kumartaminen, on osa punavihreää, näennäisesti luonnon-, ilmaston- ja ympäristönsuojelun, suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden nimissä tehtävää propagandaa. Se on soopaa, jota erityisesti englanninkielisissä maissa kaadetaan koululaisten ja opiskelijoiden päähän. Tarkoituksena on murentaa kaikki perinteiset arvot.

Etkö usko?

Lue vaikka Daily Mailin lauantaina 17.11.2018 julkaisema artikkeli. Sen mukaan pelkästään yhdessä koulussa on 17 sukupuoltaan muuttavaa oppilasta - joista suurin osa on autistisia. Ilmitullut on vain osa suurempaa kokonaisuutta. Autistisia lapsia paitsi aivopestään heidän sukupuolestaan, heille syötetään myös hormoneja, jotka estävät heidän kehittymisensä syntymässä saatuun sukupuoleen.

Jos et haluat tätä lapsillemme ja nuorillemme, käy äänestämässä. Omien arvojen mukaisen ehdokkaan löytämisessä auttaa seurakuntavaalien vaalikone.


Lisätiedot:

https://vaalikone.seurakuntavaalit.fi/fi

https://www.nykysuomi.com/2018/11/11/arto-luukkanen-kaappaus/

https://www.dailymail.co.uk/news/article-6401593/Whistleblower-teacher-makes-shocking-claim-autistic.html

12.11.2018

Ei saa puhua - koska ideologia

Eija-Riitta Korholan blogissa sattui silmään äärettömän hyvä kommentti. Korhola kirjoitti lyhyesti vihreiden valinnasta ja teksti kannattaa myös lukea linkin takaa.

Tällä kertaa kuitenkin aiheista, joista ei saa puhua. Joka on yhtään perehtynyt energia-alaan, tietää, millainen totuus kommentin kirjoittajan seuraavissa sanoissa piilee. Oikeastaan koko kommentti pitäisi lainata - lukekaa se linkin takaa - mutta yritetään lyhentää edes vähän:

"Virheät ovat tärkein poliittinen liike joka pitää huolta öljy- ja kaasuteollisuuden eduista.

Kaivosteollisuus pysyy kunnossa kun konfliktialueilta hankitaan uusia kaivannaisia, joita ei edes oikeasti tarvittaisi [...].

[...] yksi keino [...] on kategorinen kielto rakentaa vesivoimaa.

Samoin keinot joilla esim. autoista [...] tehtäisiin oikeasti ympäristöystävällisiä, eivät ole sallittuja.

Energiateollisuudessa minkään uuden keksiminen ei ole sallittua, koska se häiritsee rikkauden lisääntymistä yhä harvempien taskuun.



Siitä, että tuulivoimaloiden tehokkuus on lähellä nollaa jo pelkästään aerodynaamiikan näkökulmasta – mm. siiven muoto joka on väärä aerodynaamisesti – ei saa puhua.

Siitäkään [...], että voimalan jätteet kaatuvat käytännössä valtion niskaan kun voimalan käyttö loppuu, ei saa puhua.


[...] Ydinvoima olisi yksi mahdollisuus, mutta ”turvallisuus” imee valtavia summia ja valtio maksaa mutta kuluttaja vielä enemmän.

Siitäkään ei saa puhua, että aikoinaan Neukkulassa kommunismi = sähköistäminen jonka suuret ulkomaiset yritykset toteuttivat ja käärivät valtavat voitot.

Siitäkään ei saa puhua, että ympäristön kanssa eniten tekemisissä olevat suuret yritykset kuppaavat valtiolta suuret tuet ja määräävät valtion poliitikan suunnan.

Ja on niin paljon muutakin mistä ei saisi puhua – koska ideologia."


Lue lisää:

https://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2018/11/02/vihreiden-valinta/


https://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2018/11/02/vihreiden-valinta/#comment-21064

11.11.2018

Rynnäkkö jatkuu

Jos joku luulee, että tuulivoimayritykset ovat luovuttaneet, on luulo väärä.

Niin Merikarvialta kuin muualtakin eri puolilta maata tulee viestejä siitä, miten jo kertaalleen hylättyjä kaavoja kaivetaan uudelleen esiin ja tuodaan taas valtuustoihin hyväksyttäviksi.

Isojoella käydään ankaraa taistelua Rajamäenkylästä, samoin kuin Kurikassa Ponsivuoresta. Ilmajoella hamutaan vähintään Oksivuorta. Tai Eurajoella... ja lista jatkuu.

Klikkaa kuvasta alkuperäislähteeseen.

Miten syvälle Suomen täytyy oikein vajota? Tuulivoimayhtiötkö tätä maata luulevat pyörittävänsä?

Eikö rahankiilto silmissään päätöksiä tekevien tajuntaan mahdu ollenkaan tieto? Sitä on kantamalla kannettu niin paikallistasolla kuin eduskuntaankin. Ihan oikeastiko täytyy Siperian antaa opettaa?


Lue lisää:

http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263486-suomestako-sahkontoimittaja-eun-sisamarkkinoille

7.11.2018

Terveiset Merikarvian kuntaan

Merikarvialla meni aiemmin tammikuussa 2017 Korvennevan tuulivoima-alue nurin, kun hallinto-oikeus lyttäsi kaavan.

Merikarvian kunta kuitenkin oikein hakkaa päätänsä seinään ja kaavoitti Korvennevan 6 voimalaa uudelleen - Satakuntaliiton ja ELY-keskuksen vastustuksesta huolimatta.

Merikarvian kunnanhallitus päätti myös kaavoittaa Korpi-Matin 26 voimalan hankkeen uudelleen.

Viereisestä kartasta näkyy, millainen sekasotku Merikarvian kuntaan on kunnanhallituksen tahdosta luvassa.

Kunnassa myös kuvitellaan, että kunnan pohjoisosaan suunniteltuja tuulivoimahankkeita ei vastusteta, vaikka vastustus on jo YVA:nkin mukaan voimakasta. Kai siellä on sentään kyseinen paperi luettu!

Mutta tässä terveiset tämän blogin lukijalta, toivottavasti ne menevät perille!

"Merikarvialle ja Köörtilään rakennettavat tuulipuistot tekevät kunnasta aution. Kukaan ei sinne enää halua muuttaa ja pikkuhiljaa asukkaat katoavat tuulimyllyjen seasta parempiin kuntiin.

Tätäkö kunnan viisaat päättäjät ajavat takaa.


Näin ainakin saatte helposti hallittavan kunnan ei asukkaita eikä ketään joka on erimieltä päätöksistä.


kesäasukas mutta kuinka kauan"



Lisätietoja:

http://santavuori.blogspot.com/2017/01/valonpilkahdus-merikarvialle.html

5.11.2018

Äänen häiritsevyys

Muutama sana lukijapalautteena jo aiemmin tulleesta aiheesta: äänen häiritsevyydestä.

Kiinnostuneille löytyy täältä enemmän tietoa Lappeenrannan teknisen yliopiston joulukuussa 2016 julkaisemasta tutkimuksesta, jossa käsitellään myös äänen häiritsevyyttä. Mutta nyt siis vain lyhyesti lukijapalautteen pohjalta. Kommentoija kirjoittaa:

"Joskus törmäsin tähän äänen häiritsevyyden määritelmään:

'Ääni koetaan erityisen häiritseväksi silloin, kun sen voimakkuuteen, kestoon tai ajankohtaan ei voida itse vaikuttaa.'

Voiko tuota enää paremmin ilmaista?

Myös ympäristön melumaailma ennen tuulivoimarakentamista tulisi ottaa huomioon, sillä melu voi hukkua taustameluun kaupungin keskustassa, mutta syrjäisemmällä alueella vastaava melu voi olla hyvinkin häiritsevää.

Ei tässä tarvittaisi keinotekoisia melumallinnuksia tai mittauksia, vaan ympäristön asukkaiden mielipiteet tulisi huomioida."

Kuva: Pixabay.com.

Kääntäen siis (jo pelkästään) yllä esitetystä äänen häiritsevyyden määritelmästä seuraa, että tuulivoimaloiden ääni on erityisen häiritsevää - ihan jo sen vuoksi, että sen voimakkuuteen, kestoon tai ajankohtaan ei voi itse vaikuttaa.

Ei vaikka oikein pyytäisi tuulivoimayhtiöltä voimaloiden pysäyttämistä. Onhan sitäkin koetettu useilla eri paikkakunnilla useita kertoja - tuloksetta. Tuulivoimayhtiöitä ja niissä työskenteleviä henkilöitä ei tunnu kerta kaikkiaan kiinnostavan, millaista kärsimystä voimaloilla ihmisille aiheutetaan.


Lue lisää: 

http://santavuori.blogspot.com/2018/02/totuus-tuulivoimalamelusta.html


http://santavuori.blogspot.com/2016/12/hyva-tulee.html


http://santavuori.blogspot.com/2016/12/joulurauhaa-koteihimme.html


4.11.2018

Varovaisuusperiaate ja viranomaiset

Ilmajoki-lehti uutisoi maaliskuulla 2018 Santavuoren ympärillä tehdyistä infraäänimittauksista, mm. Ilmajoella ja Seinäjoella. Siitä oli blogissa puhetta täällä.

Aiheeseen tuli varovaisuusperiaatetta koskeva kommentti, josta seuraavassa pääkohdat:

"Suuri kiitos teille, jotka olette ahkeroineet ja rahoittaneet omilla rahoillanne tätä hanketta.

Mielestäni varovaisuusperiaatteen mukaisesti todistustaakka infraäänien esiintymisestä, voimakkuudesta sekä terveysvaikutuksista olisi ilman muuta kuulunut viranomaisille.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että viranomainen toimii, kuin mäkihyppytuomari eli vetää kotinpäin. Oman kaverin suoritus nähdään täydellisenä kotkan liitona ja naapurin varis vaappuu tornista alas kummulle tömähtäen.

Täydellistä piittaamattomuutta viranomaisilta osoittaa se, että edes valmiita tuloksia ei haluta ottaa todesta ja niitä ei haluta hyödyntää."

"Vaikka poliittinen sekä hallinnollinen ilmapiiri ovat häpeällisen huonossa jamassa, toivottavasti tutkimuksenne pakottaa muuttamaan toimintatapoja."

Kuva: Pixabay.com.

Hyvä kommentti ja mielenkiintoinen aihe. Katsotaanpa lyhyesti, mitä varovaisuusperiaate Wikipedian mukaan tarkoittaa:

"Varovaisuusperiaate eli (EU-oikeuden käsitteenä) ennalta varautumisen periaate tarkoittaa, että tiettyihin ympäristöä tai kuluttajia suojeleviin toimenpiteisiin ryhtymistä ei saa estää täyden tieteellisen varmuuden puuttuminen toimenpiteen seurauksista. Varovaisuusperiaate kuuluu kansainvälisen ympäristöoikeuden periaatteisiin."

Eli vaikka täysi tieteellinen varmuus puuttuisi, ympäristöä ja ihmisiä suojeleviin toimenpiteisiin ryhtymistä ei saa estää.

Nythän tilanne on se, että viranomainen itse estää itseään toimimasta. Ei muka ole työkaluja, kun esimerkiksi infraäänen raja-arvot puuttuvat laista. Ja vaikka kuultavaa melua koskevat raja-arvot on sinne kirjattu, myös melun mittauksissa on lyöttäydytty yhteen tuulivoimayhtiöiden kanssa.

Miksi? Mistä se kertoo? Ajatteleva lukija pystyy kyllä sen päättelemään.


No, entä varovaisuusperiaate sitten luontojärjestön mukaan? Toki tämä koskee luontoa, eikä ihmisiä, mutta poimitaan silti lyhyt siteeraus. Koko teksti löytyy linkin takaa:

"Heikko varovaisuusperiaate antaa valtioille oikeuden asettaa rajoituksia riskialttiille toiminnalle, vaikka tieteellinen näyttö ei ole täysin aukotonta."

Ja puolestaan ns. vahva varovaisuusperiaate vaatii toimimaan aina, mikäli riski on mahdollinen.

Valtioilla on siis täysi oikeus asettaa rajoituksia riskialttiille toiminnalle. Aukotonta tieteellistä näyttöä ei tarvita, niin usein kuin tässä onkin kuultu se sama fraasi, joiden mukaan tuulivoimaloiden mahdollisista vaikutuksista terveyteen tarvitaan lisää tutkimusta, lisää tutkimusta, lisää...


Lue lisää:

http://santavuori.blogspot.com/2018/03/infraaani-ei-kuulu-mutta-tuntuu.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Varovaisuusperiaate

https://www.sll.fi/ajankohtaista/blogi/varovaisuusperiaate-ja-miten-se-toimii

3.11.2018

Peruuttamattomia suruviestejä

Kukaan tähän blogiin tekstejään lähettänyt ei olisi arvannut, että pyhäinpäivä nousee tärkeimmäksi ja läheisimmäksi kirkollisista pyhäpäivistä. Niin vain on käynyt. Seuraavassa useiden ihmisten palautetta yhdeksi tekstiksi tiivistettynä.

Santavuoren tuulivoimalat käynnistyivät maalis-huhtikuulla 2016. Lähes yhtä aikaa maakunnassa oli käynnistynyt muitakin voimaloita. Sen jälkeen monen elämä on muuttunut, peruuttamattomasti.

Näiden 2,5 vuoden aikana suruviestejä on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Hautajaisia on vietetty äkillisesti kuolleille, pääasiassa eri-ikäisille miehille, jo monet. Aivan liian monet.

Eläkkeellä olleelle, aktiiviselle miehelle, jonka koti oli noin kymmenen kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista. Hän ei ehtinyt saada ajoissa apua. Vanhemmalle miehelle, joka asui paljon lähempänä voimaloita. Hän joutui keskussairaalaan, mutta hänen hauras sydämensä ei vain kestänyt.

Nuorehkolle perheelliselle miehelle, joka meni äkillisesti ensimmäisten joukossa kodissaan, vain muutaman kilometrin päässä lähimmästä tuulivoimala-alueesta.

Vanhemmalle miehelle, joka soitti valvottuaan kummallisen yön ja kysyi, voiko voimaloiden infraääni tuntua siellä asti, kymmenien kilometrien päässä. Hän sai pian sen jälkeen yöllisen aivoverenkierron häiriön, eikä enää kuntoutunut, vaan menehtyi seuraavien viikkojen jälkeen.

Työikäiselle naiselle, jolla ei ollut aiempia terveysongelmia. Hänen kotinsa oli vain muutaman kilometrin päässä tuulivoimaloista. Vanhemmalle miehelle, joka myös lähti ensimmäisten joukossa, täysin yllättäen.

Nuorelle miespuoliselle työntekijälle, jonka äkillinen poismeno järkytti monia. Heidänkin työpaikkansa on vain pari kilometriä lähimmästä yksittäisestä voimalasta ja monet asuvat kodeissaan useiden voimaloiden vaikutusalueella.

Miehelle, joka halusi pois sairaalasta, jonne oli joutunut kärsittyään samoista oireista ja ahdistuksesta kuin tuttavansa. Hän lähti oman käden kautta päästyään kotiinsa. Hänen ystävänsä ei edes ehtinyt käydä hänen luonaan.

Vanhemmalle, mutta hyväkuntoiselle, paljon liikkuvalle miehelle, joka nukkui pois valitettuaan puhelimessa oireita ja väsymystä sydänalassaan. Hänen puolisonsa oli lapsineen matkoilla ja huolestui, kun ei saanut mieheensä enää yhteyttä.

Äidille, jonka lapsi joutui kertomaan koulussa äitinsä äkillisestä poismenosta viikonlopun aikana. Puolisoille, joista ensin menehtyi äkillisesti mies, sitten muutamien viikkojen päästä nainen. Koko työyhteisö järkyttyi tapahtuneesta. Kaikkien heidän kotinsa oli tuulivoimaloiden vaikutusalueella.

Ja monelle muulle, joita ei tähän kirjattu.

Odottamattomien ihmisten soittaessa usein kuukausien tauon jälkeen on viesti ollut poikkeuksetta sama: jonkun tuttavan äkillinen poismeno. Moni on myös kertonut omassa tuttavapiirissään käyneen aivan samoin.

Ystävien, sukulaisten ja tuntemattomienkin ihmisten äkillinen lähtö, varsinkin kun tietää heidän saaneen saman altistuksen kuin missä itsekin on, tuntuu niin pahalta, niin väärältä!

Miksi yhteiskunta antaa tämän tapahtua? Eihän suuri osa ihmisistä edes tiedä, että heidän terveytensä ja henkensä on vaarassa.

Monet niistäkin, jotka jotain tietävät, luulevat että ongelma ei kosketa heitä. Ei heille anneta mitään mahdollisuuttakaan valita, haluavatko he säilyttää terveytensä ja henkensä vai eivät.

Mitä tämä yhteiskunta oikein tekee? Ei se ainakaan tunnu pitävän jäsenistään huolta. Se ei lohduta edes surevia.


Santavuoren tuulivoimaloiden infraäänipommituksessa kaksi pyhäinpäivän tekstiä:

"Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi, 
ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä. 
Minun apuni on sinun muurinasi 
ja minun ylistykseni sinun portteinasi."
Jes. 60: 18

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. 
Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, 
eikä merta ollut enää. [...]
Jumala itse on heidän luonaan, 
ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. 
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, 
valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Ilm. 21: 1, 3–4