Kun tuulivoimaloita Suomeen ja Etelä-Pohjanmaallekin on rakennettu ihmisten kotien vaikutuspiiriin varmistamatta etukäteen, että niistä ei ole terveydelle haittaa, on selvää, että terveyshaittojen ilmetessä ongelmat tulevat esiin henkilökohtaisten tragedioiden ja katastrofien kautta.
Silti oireilusta ja erityisesti lasten oireista kuuleminen on todella järkyttävää.
Jo aiemmin tietooni on tullut lievempiä oireita: selittämätöntä ärtyisyyttä ja itkuisuutta pienillä ja isommillakin lapsilla, jotka eivät yleensä tällä tavalla käyttäydy. Tai nukahtamisvaikeuksia ja jatkuvaa yöllistä heräilyä, vaikka lapsi on aiemmin nukkunut yönsä hyvin. Nämä saattavat olla erittäin yleisiäkin oireita tuulivoimala-alueiden läheisyydessä - lasten vanhemmat ja lasten kanssa työskentelevät tietävät paremmin.
Mutta asiat todella konkretisoituvat, kun tuttu lapsi valittaa korviensa lukkiutuvan jatkuvasti, päänsä luiden naksuvan tai oudoista tuntemuksista kehossaan - se on sanoin kuvaamattoman järkyttävää. Sen tiedon valossa, mitä infraäänen terveysvaikutuksista olen lukenut ja kokenut, tiedän, ettei vaikutus jää vain korviin, vain päähän tai sisäelimiin... infraääni vaikuttaa koko kehoon, jatkuvasti.
Mitä se oikein saa aikaan? Mitä muuta kuin korvien lukkiutumista, pään luiden naksumista tai kummallisia tuntemuksia? Kuka antaa takeen, ettei lapsille aiheudu peruuttamatonta vahinkoa?
Missä ovat lapsen oikeudet tuulivoiman jaloissa? Hehän asuvat sentään omassa kodissaan, käyvät kouluaan - ja sairastuvat siellä. Vai onko tämäkin asia, joka kuitataan joidenkin vuosien päästä anteeksipyynnöllä?
En voi olla itkemättä, että aikuisina olemme luoneet tällaisen yhteiskunnan. Sallimmeko tämän välinpitämättömyydellä?
20.11.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä blogi on tehty Santavuoren muistoksi, joten muista asiaankuuluva kunnioitus. Vain asialliset viestit julkaistaan.